Olen Karri Karsi, 51-vuotias yhteishuoltajaisä ja yrittäjä Suur-Leppävaaran Rastaspuistosta. Olen varavaltuutettu ja muutenkin aktiivinen asukasvaikuttaja Espoossa.
 
Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen
Kahden alakouluikäisen pojan faijana ja paljasjalkaisena espoolaisena tiedän mitä elämä lähiöissä on – hyvässä ja pahassa. Siksi sydämenasianani on nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen kaikin mahdollisin keinoin.
 
Pienyrittäjien toiminnan edistäminen
Haluan edistää lähipalveluiden säilymistä, kivijalkakauppojen elinvoimaa sekä pienten yritysten mahdollisuuksia tuottaa kaupungin palveluita. Olen itsekin yrittäjä jo vuodesta 2002 ja Espoon Yrittäjien jäsen.
 
Ihmisen näköinen ja kokoinen kaupunki
Tehdään Espoosta Suomen paras kaupunki ottamalla asukkaat aidosti mukaan asuinalueiden suunnitteluun jo alkuvaiheessa. Valtuuston lisäksi vaikutan asiaan Leppävaara-seuran johtokunnan jäsenenä.
 

Facebook-sivultani löytyy paljon sellaisia mielipidekirjoituksia ja videoita, joita ei ole näillä sivuilla. Tästä artikkelista puolestaan löydät linkit kuntavaalien 2021 vaalikoneisiin sekä joitain nostoja vastauksistani.

Monikin ongelma Espoossa kaipaisi ratkaisua, mutta on vaikea keksiä kiireisempää ja tärkeämpää kuin tämä. Alakoululaisilla on koko ajan enemmän ja enemmän mielenterveyteen liittyviä vaikeuksia, mutta niitä hoitavaan yksikköön ei saada rekrytoitua tarpeeksi ihmisiä. Ammattilaisia (ainakaan sellaisia jotka haluaisivat työskennellä julkisen sektorin palkoilla ja työolosuhteissa) ei vain yksinkertaisesti ole saatavilla. Vajausta on tällä hetkellä jo ylilääkäristä, neljästä lääkäristä sekä neljästä psykologista. Mikä avuksi? Nopeaa ratkaisua ei varmaan ole helppoa löytää, mutta riittäisikö tällaiseen yksikköön opiskelijoita, hoitajia tai muita työntekijöitä jotka pystyisivät ottamaan kopin oireilevasta lapsesta. Lapsihan ei osaa kysellä koulutuksen perään, ainakin joissain tapauksissa saattaisi auttaa edes vähän jo se että saa välittävän aikuisen apua? ... Lue lisääSee Less
Jos lapset oppivat huonommin ja opettajat voivat huonommin, olisiko jo syytä myöntää että koulua ollaan kehitetty väärään suuntaan? Onko koulun perimmäinen tarkoitus päässyt unohtumaan digiloikkien, inklusiivisuuden, itseohjautuvuuden, joustavien oppimistilojen ja monien muiden trendikkäiden aiheiden sekaan?Alunperin Kanavassa julkaistussa erinomaisessa artikkelissa [https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/… ]tutkijat pohtivat suomalaista peruskoulua, joka on joutunut innovaatiopuheiden ja monien samanaikaisten hanke- ja muutosprosessien kierteeseen. Kunnianhimoinen opetussuunnitelma on irtautunut todellisuudesta ja on asetettu tavoitteita, joita koulu rakenteensa vuoksi ei voi edes toteuttaa. Mikä on seuraus? Opettajien voimat (ja aika) loppuu kesken ja lasten oppiminen kärsii. Ratkaisuksi tutkijat ehdottavat syventymisen ja hiljentymisen koulua: ”Koulun pakollisuus, joukkomuotoisuus ja valikointivelvollisuus paitsi rajoittavat, myös mahdollistavat ja lopulta suorastaan vaativat, että hyvä koulu on suhteellisen autonominen, opetus on järjestelmällistä, opettajalla on auktoriteettia ja koulu on kaikille yhteinen. Nämä vaatimukset ovat tänään kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä.”Alla vielä lista opettajien kertomia ja some-keskusteluista poimittuja haasteita nykykoulussa. Mitä sinä lisäisit listalle?• ”Opetussuunnitelmaa 2016 tuskin kukaan yksin syyttää, mutta jossain on vikaa, kun vuoden 2021 matikankirja on samaa tasoa kuin vuoden 2005 matematiikan tukiopetusmateriaali.”• ”Perusopetuksen opetussuunnitelmassa on liikaa tavaraa.”• ”Oppiaineissa on alaluokilta asti toistakymmentä tavoitetta sen sijaan, että keskityttäisiin perusasioihin.”• ”Inklusiivinen opetus on monin tavoin ollut huono ratkaisu. Siinä ei voita kukaan. Opettajan voimavarat kärsii, kun pitää huomioida opetuksessaan laajemmin eri tasoisia, tästä kärsii koko luokka mutta myös se oppilas, joka voisi oppia rauhassa omaan räätälöidympään tahtiin.”• ”Tukiopetuksen määrä on laskenut huimasti.”• ”Itseohjautuvuutta vaaditaan koko ajan enemmän. Paha vaan kaikilla ei löydy kykyjä siihen ja koulutyö sakkaa.”• ”Samassa aulamaisessa tilassa saattaa opiskella kolmekin opetusryhmää. Merkittävä osa oppilaista ei pysty keskittymään, kun ympärillä tapahtuu niin paljon kaikenlaista.”• ”On trendikästä että esim. matematiikassa edetään "omaan tahtiin", eikä niin että tunnin alussa opetetaan asia, jota sitten harjoitellaan yhdessä. Tämä saa osan oppilaista putoamaan kelkasta.”• ”Tuntijakoon mahtuu varhennettu englanti ja varmaan kohta kuusi tuntia tunnetaitoja, mutta äidinkieltä ja matematiikkaa ei. Siinä ne syyt sille on, miksi Pisassa sukelletaan.”• ”Lisää aikaa, perusjuttuja, perustaitoja, rutiineita, rajoja ja sellaista työmoraalin nostoa ja vähäsen vähemmän tivolia. Tilalle turvallista arkea ja perustyön arvonnousua.” ... Lue lisääSee Less

Lasten ja nuorten syrjäytymisen estäminen

Pienyrittäjien toimintaedellytykset