Tämä kirjoitus on julkaistu Länsiväylän mielipidekirjoituksena 4.4.2025
Mitä ihan kaikki nuoret tarvitsevat? Ainakin välittäviä aikuisia, mielekästä tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen.
Välittävä aikuinen voi olla opettaja, kaupan kassa, mentori tai se vanhempi, joka kuskaa isommankin porukan treeneihin. Kuka vaan meistä voi kysyä omilta lapsilta ja heidän kavereiltaan, miten päivä meni.
Sinulla on monia mahdollisuuksia olla mukana nuorten arjessa. Esimerkiksi Espoossa voit osallistua nuorisotilojen toimintaan vetämällä peli- tai teemailtoja. Järjestöjen kautta voit toimia tukihenkilönä tai koulukaverina lapselle, joka kaipaa turvallisen aikuisen seuraa.
Kirjastossa voit olla vaikka lukupiirin vetäjä, läksykerhon ohjaaja tai osallistua peli-iltoihin ja työpajoihin. Luetaan yhdessä -ryhmissä voit tukea maahan muuttaneita suomen kielen oppimisessa ja samalla edistää nuorten kotoutumista.
Huomaammeko yksinäisen nuoren? Yritämmekö saada vetäytyvän lapsen mukaan joukkoon?
Urheiluseuroissa tarvitaan aina iso joukko vapaaehtoisia: valkkuja, jojoja, huoltajia, toimitsijoita, mokkapalan myyjiä. Joku nuori löytää paikkansa taiteesta, musiikista, pelaamisesta tai vaikka koodaamisesta. Ja jos kouluissa ei ole tarpeeksi kerhoja, miksemme perustaisi niitä itse?
Kun nuorella on mielekästä tekemistä, hän kuuluu yhteisöön ja saa kokea onnistumisia ja on samaan aikaan poissa muista metkuista.
Välittävien aikuisten ja hauskojen harrastusten lisäksi nuoret tarvitsevat kuitenkin myös toiveikkuutta ja haaveita. Uskoa tulevaisuuteen.
Toiveikkuutta voi luoda kannustamalla oppimiseen, työntekoon ja yrittäjyyteen. Koulutuksen ja työelämän mahdollisuuksista kannattaa kertoa kotona, ja koululuokkia voi ottaa yritysvierailulle tai mennä vaikka itse koululle kertomaan omasta ammatista. Ottaisiko sinun työpaikkasi nuoren tet-jaksolle tai työharjoitteluun?
Tulevaisuudenuskoon vaikuttaa myös miten puhumme nuorille maailmasta ja elämästä. Aikuisuuteen on kasvamassa sukupolvi, joka on kokenut koronan, Ukrainan sodan ja taloudellista ahdinkoa. Meidän vanhempien pitäisikin korostaa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
Nuorisotyö on ennen kaikkea ihan arkisia asioita ja varhaista välittämistä. Huomaammeko yksinäisen nuoren? Yritämmekö saada vetäytyvän lapsen mukaan joukkoon? Voimmeko auttaa, jos näemme että jossain perheessä on vaikeaa?
Tätä lukiessa sinullekin tuli varmasti mieleen jo joku tapa tehdä omanlaistasi nuorisotyötä. Mikset aloittaisi jo huomenna!