- Omnia täyttää perustehtävänsä hyvin, mutta Espoon kaltaisessa huippuosaamisen kaupungissa odotukset ovat vielä korkeammat.
- Vetovoimaa nuorten keskuudessa tulee vahvistaa ja koulutustarjontaa kehittää työelämää ennakoivaksi ja dataperustaiseksi.
- Omnian strategisen fokuksen tulisi kirkastua, ja ydintehtävään eli ammatilliseen koulutukseen tulee panostaa entistä voimakkaammin.
- Omistajakunnilta tarvitaan vahvempaa ohjausta, jotta Omnian kehitys ei jää hajanaiseksi tai liiaksi muiden tavoitteiden varjoon.
Olen toiminut Koulutuskuntayhtymä Omnian hallituksen jäsenenä vuodesta 2021 alkaen. Eräs kansanedustaja teki minulle äskettäin provosoivan, mutta hyvän kysymyksen: tehdäänkö Espoossa ja Omniassa jotain väärin, kun ammatillisen koulutuksen vetovoima on niin kehnolla tasolla?
Omnia suoriutuu omistajakuntien määrittelemistä perustehtävistään hyvin. Johto on motivoitunutta ja henkilöstö todella osaavaa. Toiminta on laajaa ja monipuolista (opiskelijamäärä yli 40 000 ja yrityskumppaneita noin 6 000) ja iso laiva on kääntynyt myrskyissä yllättävänkin hyvin. Pandemian jälkeen on panostettu mm. toimitiloihin ja digipedagogiikkaan.
Toisaalta perustutkintojen läpäisy- ja työllistymisprosentit ovat vain valtakunnan keskitasoa, ja erikoisammattitutkintojen suorittajamäärä on vähäinen, mikä heikentää aikuiskoulutuksen profiilia. EAT-määrän kasvattaminen kannattaa, jos Omnia haluaa profiloitua vahvemmin elinkeinoelämän strategisena täydennyskoulutuskumppanina. Ylipäänsä Espoo on korkean osaamisen kaupunki, ja odotukset oppilaitosten toiminnalle ovat sen mukaisia.
Vetovoima varsinkin nuorten keskuudessa on haaste. Espoossa oletuspolku kulkee usein lukiosta korkeakouluun, eikä ammatillista koulutusta aina nähdä varteenotettavana vaihtoehtona. Omnian brändi on hajanaisen kampusrakenteen ja laajan tarjonnan takia vaikeasti hahmotettava, eikä markkinointi tavoita perheitä ja opoja riittävästi.
Omnialla on monia tehtäviä ja se toimii “yhden luukun” koulutustalona: toisen asteen ammatillisten tutkintojen ja oppisopimuskoulutusten lisäksi on valmentavaa koulutusta (TUVA) ja nuorten työpajoja, aikuisten perus- ja lukiokoulutusta, vapaa sivistystyötä (työväenopisto) ja taiteen perusopetusta, kotoutumisen ja jatkuvan oppimisen palveluita maahanmuuttajille, räätälöityjä henkilöstö- ja rekrykoulutuksia sekä yritysyhteistyötä. Lista on suorastaan hengästyttävä.
Resurssien kohdentamisessa onkin syytä varmistaa, etteivät ne vie huomiota ja panoksia pois ammatillisesta ydinpalvelusta eli erityisesti nuorten koulutuspolkujen vahvistamisesta.
Mitkä voisivat olla Omnian strategiset painopisteet?
Uudenmaan työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa. Tällä hetkellä työvoimapulaa esiintyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, ICT-alalla, sähkö- ja automaatioalalla sekä rakentamisessa. Näillä aloilla Omnian on jo nyt vahva läsnäolo, mutta maailman muuttuessa hurjaa tahtia tarvitaan vielä vahvempaa ennakointia.
Mahdollisia tulevaisuuden aloja, joihin Omnian kannattaisi panostaa ovat esimerkiksi:
- Vihreä ja älykäs rakentaminen (energiatehokas, vähähiilinen rakentaminen ja LVIS, älykkäät talotekniikkajärjestelmät)
- AI, robotiikka ja digitalisaatio (esim. sulautetut järjestelmät, kyberturva, data‑analytiikka)
- Hyvinvointialat (esim. moniammatilliset hoiva‑ ja kuntoutuspolut, erityisesti maahanmuuttajien koulutus kieli‑ ja kulttuuritietoisesti)
- Kiertotalous (uudet tuotantoteknologiat, vastuullinen logistiikka, huolto‑ ja korjausosaaminen)
Strategisten valintojen tueksi tarvitaan kärkikumppanuuksia alueen veturiyritysten kanssa, tiivistä kytkeytymistä TKI-hankkeisiin sekä dataohjattua suunnittelua. Työvoimabarometrien ja Vipusen kaltaiset tietolähteet tulee hyödyntää suunnittelun pohjaksi entistäkin systemaattisemmin.
Haasteena niin houkuttelevuudelle kuin toiminnan laadulle on myös hajanainen kampusrakenne. Tulevaisuudessa kampusten ja oppimisympäristöjen suunnittelussa tulisi huomioida niin Omnian sisäiset synergiat eri toimialojen välillä kuin ulkoiset synergiat esimerkiksi jatko-opintoja tarjoavien ammattikorkeakoulujen sekä yritysten ja erilaisten tuotekehityshankkeiden kanssa.
Omnian tulisi jatkossa panostaa erityisesti:
- Nuorten vetovoiman nostoon
- Mukautuvaan, data-ohjattuun koulutustarjontaan
- Nopeaan ja terävään erikoistumiseen työvoimapula-aloille
Näihin tavoitteisiin päästään mm. markkinoinnin kehittämisellä, kampusrakenteen selkeyttämisellä, TKI-hankkeiden lisäämisellä, kaksikielisillä tutkinnoilla ja vahvistamalla oppisopimuskoulutusta.
Tarvitaan adaptointikykyä jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön, ja myös niin että koulutetaan ihmisiä, jotka pystyvät adaptoitumaan. Mitä tänään opitaan, vanhenee todella nopeasti. Ammatillisellakin puolella tulee ”oppia oppimaan uutta” jatkuvasti.
Voimme hyväksyä myös sen, etteivät opettajat voi tietää kaikkea. Ainakin itse olen saanut positiivista palautetta yhdessä oppimisen ajatuksesta niin oppilailta kuin opettajiltakin. Ehkä opettajat, oppilaat, yritysten edustajat ja tekoäly muodostavat tulevaisuudessa kokonaan uuden oppimisen ekosysteemin?
Omnian strategiaprosessi 2026–2029 on tätä kirjoittaessa parhaillaan käynnissä, mutta mielestäni sen suunnittelussa tulisi kuitenkin vielä odottaa syksyyn 2025 jolloin Espoon uuden kaupunginjohtajan Kai Mykkäsen ja hänen tiiminsä valmistelemat päivitykset Espoon strategiaan tulevat kaupunginvaltuustoon käsittelyyn. Toivon ja oletan, että siellä on paljon uusia asioita, jotka vaikuttavat myös Omnian strategiaan.
Mikä on Omnian tärkein tehtävä?
Espoon, Kirkkonummen ja Kauniaisten tekemässä Omnian perussopimuksessa sen toiminnalle on määritelty laaja kirjo tehtäviä, ja päätehtävä sanoitetaan seuraavasti: “Omnian tehtävänä on edistää kansalaisten osallisuutta, osaamista ja hyvinvointia sekä alueen kuntien, yhteisöjen ja yritysten elinvoimaa”. Itse nostaisin missioon vain sen tärkeimmän ja oleellisimman:
Omnian tehtävänä on tuottaa ammatillista osaamista toiminta-alueensa yritysten ja yhteiskunnan tarpeisiin.
Kaikki muu toiminta (vaikka onkin arvokasta!) tulisi johtaa tästä päätehtävästä käsin ja sitä tukien. Omnia on julkisesti omistettu toimija, ja siksi myös sen omistajakuntien – Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen – tulisi ohjata toimintaa johdonmukaisemmin ja pitkäjänteisemmin, erityisesti koulutustarjonnan, kampusrakenteiden ja yritysyhteistyön osalta.
Espoo on asettanut Omnialle lukuisia toiminnan mittareita, mutta itse keskittyisin kolmeen oleellisimpaan, joita myös verrattaisiin säännöllisesti sekä valtakunnalliseen keskiarvoon että tiettyihin tärkeimpiin verrokkeihin: ensisijaisten hakijoiden määrä (vetovoima), valmistuneiden määrä (pitovoima ja toiminnan tehokkuus) sekä työllistyneiden määrä (toiminnan laatu).
Lopuksi: ehkä Omniassa on haluttu liikaa (omistajienkin toiveesta?) ratkaista kaikkia maailman ongelmia. On laajennettu palveluvalikoimaa ja osallistuttu useisiin hankkeisiin, mutta samalla nuorten kouluttaminen työelämään sopiviksi ammattilaisiksi on jäänyt joskus muiden tavoitteiden varjoon. Perustehtävästä eli työelämään sopivien osaajien kouluttamisesta tulisi pitää entistäkin tiukemmin kiinni tulevaisuudessa.
