Lasten ja nuorten hyvinvointi – tai pahoinvoinnin vähentäminen! – on yksi keskeisimmistä kysymyksistä yhteiskunnassamme. Suomessa on arviolta yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta, ja Espoossa esimerkiksi lähes 10 % 15–29-vuotiaista ei ole töissä tai koulutuksessa (ns. NEET-nuoret).
Espoon ja muiden kasvukaupunkien haasteena on, että palvelut ovat hajallaan ja osa nuorista jää kokonaan tukiverkkojen ulkopuolelle. Vaikka Suomi on monella tapaa edelläkävijä koulutuksen ja sosiaalipalveluiden osalta, nuorten pahoinvointi on kasvanut viime vuosina, ja tämä näkyy niin mielenterveyspalvelujen kuormituksessa kuin koulupudokkuudessa.
Syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan kokonaisvaltainen strategia, joka yhdistää ennakoivat toimet, työelämäyhteydet, mielenterveys- ja hyvinvointipalvelut sekä jalkautuvan työn. Tässä blogissa käyn läpi joitain keinoja, joiden avulla Espoo ja muut kasvavat kaupungit voivat ottaa entistäkin aktiivisempaa roolia nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.
Yhteinen tilannekuva ja perustusten vahvistaminen
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ongelmana ei ole niinkään toimien puute, vaan niiden hajanaisuus. Suomessa on esimerkiksi nuorisotakuu, jonka mukaan alle 25-vuotiaalle työttömälle nuorelle on tarjottava työ- tai opiskelupaikka, mutta toteutus vaihtelee paikkakunnittain. Espoossa toimii Ohjaamotalo, joka auttaa nuoria löytämään koulutus- ja työmahdollisuuksia, mutta kaikki nuoret eivät osaa tai uskalla hakeutua sinne. Etsivä nuorisotyö toimii aktiivisesti, mutta ei tavoita niitä nuoria, jotka eivät ole valmiita ottamaan vastaan ulkopuolista apua.
Meillä on siis hyviä käytäntöjä, mutta ne eivät aina kohtaa nuorten tarpeita. Tiedonkulku eri toimijoiden välillä on yksi kriittinen haaste. Esimerkiksi koulu, nuorisotyö ja sosiaalipalvelut eivät aina vaihda tietoa ajoissa, vaikka heillä saattaa olla huoli samasta nuoresta. Espoossa on kokeiltu Tajua Mut! -mallia, jossa eri tahot voivat “liputtaa” nuoresta huolensa, ja kun kaksi eri toimijaa on tehnyt liputuksen, nuorelle tarjotaan apua. Tämäntyyppisiä malleja pitäisi ottaa laajemmin käyttöön.
Toinen kehittämiskohde on ennakoiva tiedonkeruu ja analyysi. Espoo on kokeillut tekoälyä nuorten hyvinvoinnin ennustamiseen, ja alustavat tulokset ovat lupaavia. Jos esimerkiksi opintosuoritusten lasku ja lisääntyneet poissaolot havaitaan varhain, voidaan tukea tarjota jo ennen kuin tilanne kriisiytyy. Tekoäly löysi noin 280 tekijää, jotka ennakoivat lastensuojelun asiakkuutta.
Keskeisiä toimenpiteitä:
• Yhdenmukaistetaan varhaisen puuttumisen käytännöt eri kaupungeissa (esim. Tajua Mut! -malli tai vastaava laajasti käyttöön).
• Otetaan käyttöön tekoälypohjainen riskien tunnistus, jotta tukea voidaan kohdentaa ajoissa.
• Varmistetaan, että kaikki nuoret saavat jatkopolkusuunnitelman peruskoulun jälkeen, ja seurataan aktiivisesti, miten he etenevät.
Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistaminen
Työelämäkokemus on yksi merkittävimmistä tekijöistä syrjäytymisen ehkäisyssä. Suomessa on laajennettu oppivelvollisuus 18 ikävuoteen, mikä tarkoittaa, että jokaisen nuoren on jatkettava peruskoulun jälkeen toiselle asteelle. Tämä on hyvä perusta, mutta se ei yksin riitä.
Saksassa on käytössä kaksoiskoulutusjärjestelmä, jossa opiskelijat viettävät osan ajastaan työpaikalla ja osan koulussa. Tämä on madaltanut nuorisotyöttömyyttä ja vahvistanut yritysten roolia nuorten koulutuksessa. Suomessa ja Espoossa tarvittaisiin vastaavanlaista työelämäpainotusta, jossa jo toisen asteen opiskelijat saavat käytännön kokemusta yrityksissä.
Lisäksi nuoret kaipaavat mentorointia ja urapolkujen konkretisointia. Ohjaamot tarjoavat jo tukea koulutukseen ja työnhakuun, mutta voitaisiinko luoda esimerkiksi ”nuorten työelämäakatemia”, jossa yritykset tarjoavat mentorointia ja työharjoittelumahdollisuuksia?
Keskeisiä toimenpiteitä:
• Lisätään oppisopimuspaikkoja ja yritysyhteistyötä, jotta nuoret saavat työelämäkokemusta opintojen aikana.
• Otetaan käyttöön jatko-ohjaaja-malli, jossa jokainen nuori saa henkilökohtaisen tukihenkilön koulun jälkeisiin siirtymiin.
• Perustetaan mentorointiohjelmia, joissa kokeneet ammattilaiset tukevat nuoria työnhaussa ja urasuunnittelussa.
Mielenterveys- ja hyvinvointipalveluiden kehittäminen
Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista nuorten syrjäytymiseen johtavista tekijöistä. Terapiapalveluihin pääsy on Suomessa hidasta – nuori voi joutua odottamaan jopa kuukausia, ennen kuin hän saa tarvitsemansa avun. Tämä on kestämätön tilanne, sillä varhainen tuki on avainasemassa mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä.
Australiassa toimii Headspace-malli, jossa nuoret voivat kävellä sisään mielenterveyspalveluihin ilman lähetettä. Suomessa vastaavaa on kokeiltu Nuorisoasemilla ja Ohjaamoissa, mutta nämä palvelut eivät kata kaikkia mielenterveysongelmia.
Yksi ratkaisu olisi hoitotakuun ja terapiatakuun tiukentaminen – esimerkiksi niin, että jokainen nuori pääsee lyhytpsykoterapiaan kahden viikon sisällä avun pyytämisestä. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen mielenterveyspisteitä, joissa nuoret voivat asioida ilman virallista lähetettä.
Keskeisiä toimenpiteitä
• Perustetaan nuorten mielenterveys- ja hyvinvointikeskuksia Espooseen ja muihin suurkaupunkeihin.
• Varmistetaan, että jokainen nuori pääsee lyhytterapiaan ilman pitkiä odotusaikoja.
• Panostetaan valtakunnalliseen verkossa tarjottavaan ympärivuorokautiseen apuun, jota voi saada myös anonyymisti.
Jalkautuva ja kohdennettu tuki
Jalkautuva nuorisotyö on tehokkain keino tavoittaa riskiryhmiin kuuluvia nuoria. Espoossa nuorisotyöntekijät liikkuvat ostoskeskuksissa ja kaduilla keskustelemassa nuorten kanssa ja ohjaamassa heitä palveluiden piiriin. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset.
Etsivää nuorisotyötä voitaisiin laajentaa niin, että se sisältää myös kotiin vietävää tukea niille nuorille, jotka eivät liiku julkisilla paikoilla. Lisäksi koulujen ja nuorisotyön yhteistyötä voidaan vahvistaa tuomalla nuorisotyöntekijöitä kouluihin – tämä malli on jo käytössä joissakin kouluissa, mutta sitä tulisi laajentaa.
Keskeisiä toimenpiteitä:
• Lisätään nuorisotyöntekijöiden jalkautumista keskeisille alueille.
• Kehitetään kotiin vietävää etsivää työtä, joka tavoittaa myös NEET-nuoret.
• Tuodaan nuorisotyöntekijät osaksi koulujen arkea.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy vaatii ihan koko yhteiskunnan panosta – myös sinun. Espoo ja muut kasvukaupungit voivat ottaa johtavan roolin kehittämällä uusia, vaikuttavia toimintamalleja ja varmistamalla, ettei yksikään nuori jää yksin.
