Lapset tarvitsevat varhaista tukea. Jos ongelmia ja pahoinvointia ei saada vähennettyä niin syrjäytyminen, kiusaaminen ja muut seuraukset vain lisääntyvät tulevaisuudessa.
Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. Tällä hetkellä työstä ja koulutuksista syrjäytyneitä nuoria (15–29-vuotiaat) on noin 60 000.
Ehdotan, että jokaiseen kuntaan perustetaan nykyisten palveluiden rinnalle kokonaan uusi “task force”, Kuntakummit, joka kulkee lasten elämän mukana aina aikuisuuteen saakka.
Miksi kummiryhmä?
- Monelta lapselta puuttuu pitkäaikainen, pysyvä aikuiskontakti
- Perheen asiat tunteva ihminen osaa auttaa jo ennen ongelmien pahenemista
- Kunnalla ja kolmannella sektorilla on paljon palveluita, joita perheet eivät osaa hyödyntää
- Paikalliset olot tuntevat kummit voivat puuttua kiusaamisiin ja muihin ongelmiin ennen virkavaltaa
- Jatkossa myös palveluita etäännyttävä sote-uudistus lisää kummitoiminnan tarvetta
Täsmäapua lapsuuden nivelkohdissa
Jokaisen lapsen elämässä on parin kolmen vuoden välein isoja muutoksia. On päiväkodin aloittaminen, eskari, koulun alku, alakoulussa pienten puolelta isompien joukkoon siirtyminen, yläaste ja sitten toisen asteen opinnot. Kuntakummi toisi selkeyttä ja jatkuvuutta lapsen elämään kun muut aikuiset (joihin oli juuri ehtinyt kiintyä!) vaihtuvat ympärillä tiuhaan tahtiin.
Näiden ennalta tiedossa olevien muutosten lisäksi elämä heittää monelle eteen vaikka mitä yllätyksiä: muuton toiseen paikkaan, vanhempien eron, sairauden, erityisluokalle siirtymisen, evakkokouluun joutumisen. Oma kuntakummi olisi näissäkin kohdissa valmis antamaan tukea ja neuvoja – ja myös välittämään nuorilta saamiaan huolia päättäjien tietoisuuteen.
Kummit kotouttamisen apuna
Maahanmuuttajaperheissä kielimuuri aheuttaa usein vaikeuksia erilaisten palveluiden hakemisessa ja hyödyntämisessä. Myös kulttuuritaustasta johtuvat erot voivat vaikeuttaa lasten sopeutumista kouluun ja harrastuksiin. Kummiryhmässä olisi maahanmuuttajataustaisia miehiä ja naisia helpottamassa sekä kielellisiä että kulttuurisia väärinymmärryksiä. Samalla maahanmuuttajataustaiset kummit toimivat hyvinä roolimalleina niin lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Kummitiimit kaupunginosittain
Ihannetilanteessa yksi kummi tuntisi saman lapsen aina taaperoiästä aikuisuuteen. Käytännössä se ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska osa kummeista ehtii vaihtaa työpaikkaa tai vaikka eläköityä. Asian voi ratkaista muodostamalla kaupunginosittain 3-5 hengen kummitiimejä, jolloin samat tutut henkilöt tuntevat ”oman kylän” lapset ja nuoret. Paikallistuntemus on kullanarvoista myös esimerkiksi kiusaamistapauksissa ja päihdeongelmien tunnistamisessa.
Onko meillä tähän varaa?
Espoossa on noin 70 000 lasta ja nuorta (0-19 vuotta). Jos oletetaan, että noin 90 % lapsista tarvitsee kummia vain harvoin, esimerkiksi ajankäyttönä noin pari tuntia per vuosi, tarkoittaa se sitä että 100 kummia pystyisi hoitamaan tuon lapsimäärän. Ja jos arvioidaan, että 5 % tarvitsee vähän tiivimpää tukea (n. 2 tuntia / kuukausi) ja 5 % vielä enemmän (n. 5 tuntia / kuukausi), tarkoittaa että kummeja tarvittaisiin vielä noin 30. Espoon kokoisen kaupungin kummiryhmään tarvittaisiin siis jopa 130 työntekijää. Kuulostaa hurjalta, ei kai meillä siihen voi olla varaa?
Tehdään pieni vertailu. Espoossa on varhaiskasvatuksen lastenhoitajia lähes 1 600 ja varhaiskasvatuksen opettajia 1 200. Muita opettajia on lähemmäs kolme tuhatta ja koulunkäyntiavustajiakin 300.
Kuulostaako enää mahdottomalta investoinnilta palkata reilu sata kummia, jotka varmasti lisäisivät lasten ja nuorten hyvinvointia sekä ennen kaikkea pystyisivät estämään syrjäytymistä todennäköisesti tehokkaammin kuin mikään muu tällä hetkellä käytössä oleva keino?
Kuntakummeista voi tulla ratkaiseva palikka varhaisessa tuessa ja syrjäytymisen estämisessä. Onko meillä varaa olla tekemättä isoja panostuksia lapsiin ja nuoriin?
Pilottivaihe käyntiin Espoossa jo 2022?
Ehdotan, että Espoo lähtee ensimmäisenä kuntana pilotoimaan kummiryhmää. Jos ryhmään pystytään rekrytoimaan jo ensimmäisenä vuotena esimerkiksi 30 henkilöä, tarkoittaisi se käytännössä sitä että kokeilun piiriin voitaisiin ottaa ainakin noin 15 000 lasta – esimerkiksi muutama ikäluokka koko kaupungista tai vaihtoehtoisesti kaikki ikäluokat yhdeltä suuralueelta.
3-4 vuoden aikana kummityö laajennettaisiin koskemaan koko kaupunkia ja se voitaisiin ottaa käyttöön myös muissa Suomen kunnissa. Koska kyseessä olisi merkittävä parannus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja sitä kautta koko maamme tulevaisuuteen, pilotoinnille olisi varmasti saatavissa tukea sekä Sosiaali- ja terveysministeriöstä että EU:sta.
Kummitoiminnan tarve saattaa lisääntyä myös tulevan sote-uudistuksen myötä, sillä sote-palveluiden hallinnoinnin siirtyessä kauemmas kaupungista on todennäköistä, että perheiden neuvonnan ja oikeiden palveluiden äärelle ohjaamisen merkitys kasvaa entisestään.
Kuntakummeista voi tulla ratkaiseva palikka lasten varhaisessa tuessa ja nuorten syrjäytymisen estämisessä.
Mitä mieltä sinä olet tästä ideasta?
